Jokaisen koiran on saatava ruokavirikkeitä päivittäin

Miksi ruokavirikkeet ovat koiran hyvinvoinnin kannalta olennaisia?

Tutkimusviitteiden mukaan vapaana elävät koirat voivat käyttää jopa yli 20 % valveillaoloajastaan ruoan etsimiseen haistelemalla. Jo pikkupentuina ne opettelevat emänsä johdolla kartoittamaan ravinnon lähteitä ja kerjäämään ihmisiltä tähteitä. Myös lemmikkikoirissa voimme nähdä sisäsyntyisen taipumuksen kaikenlaisten suuhun mahtuvien asioiden vainuamiseen, varasteluun ja hajottamiseen - vaikkei se edes olisi niille selviytymisen kannalta välttämätöntä. Ihminen voi kouluttaa koiralle “käytöstapoja” ja täyttää elämää muilla aktiviteeteilla, mutta jos koiralle ei tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia päivittäisen ruoanhankintatarpeen täyttämiseen, sivuutetaan merkittävä osa sen hyvinvoinnin peruspalikoista.

Ruoan etsiminen ei ole koiralle pelkkää haistelua ja syömistä. Se on tiedon hankintaa ja käsittelyä, se on uuden oppimista ja itsenäistä ongelmanratkaisua, se on kehon käyttöä ja toimijuutta, se on mielenterveyden ja ruoansulatuksen huoltoa. En usko, että pystymme koskaan täysin kuvittelemaankaan, miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa koiraan. Ruoanetsintävirikkeiden äärellä olen päässyt todistamaan koirissani sellaista tyyntä uppoutumisen tilaa, jollaista harvemmin ohjatun toiminnan parissa saavutetaan. Siinä on jotakin ainutlaatuisen kaunista.

Jos koiralle annetaan rinnakkain ruokaa virikkeestä työstettäväksi ja kupista heti hotkaistavaksi, moni koira valitsee ensin virikkeen. Tutkimusten mukaan monet eläimet ovat halukkaita näkemään vaivaa ruokansa eteen, vaikka ruokaa olisi helpomminkin saatavilla, koska niiden vaistot ovat virittäytyneet ympäristön tutkimiseen ja ravinnonlähteiden kartoittamiseen. Ruoan etsiminen ja tavoittelu lisäävät koirallakin dopamiinin eritystä ja tuottavat enemmän mielihyvää kuin pelkkä ilmaisen annoksen syöminen. Palkkioiden saavuttaminen oman toiminnan kautta saa aikaan onnistumisen kokemuksia ja syvää tyytyväisyyttä.

Voisikin sanoa, että ruoan hankintaan liittyvät käytökset ovat koiran lajityypillisen käyttäytymisen ytimessä. Erityyppisten ruokavirikkeiden avulla koiralle voidaan tarjota mahdollisuuksia rauhalliseen ja monipuoliseen liikkumiseen, haisteluun, etsimiseen, kaivamiseen, tonkimiseen, repimiseen, erotteluun, nuolemiseen, nyhtämiseen ja pureskeluun. Mikään yksittäinen ruokavirike ei toki täytä näitä kaikkia tarpeita - siksi virikkeitä onkin hyvä vaihdella päivittäin.

Olennaista ruokavirikkeissä, kuten muissakin virikkeissä, on omaehtoisuus ja sopiva vaikeustaso. Koiran yksilöllinen kokemus ratkaisee, onko virike sille oikeasti virikkeellinen. Namien kaivelu silppukassista voi olla koiralle niin mieluista puuhaa, että sitä voidaan hyödyntää myös koulutus- ja käsittelytilanteissa. Toisaalta vaikkapa jäisen ruoan nuoleminen nälkäisenä kongista voi olla koiralle hitaudessaan hyvinkin turhauttavaa, varsinkin jos se toistuu samanlaisena päivästä toiseen. Voidaanko enää puhua virikkeistämisestä, jos liian työläät haasteet alkavatkin herättää koirassa negatiivisia tunteita? Virikkeen hyötyjä ei mitata ajassa, vaan havainnoimalla, mitä koiran elekieli kertoo virikkeen aikana ja sen jälkeen.

Oman koiran tunnetilan tarkkailu ja ymmärtäminen onkin koiranomistajan tärkeimpiä taitoja, jonka opetteluun kannattaa panostaa. Ruokavirikkeet tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden - ja virikkeistävät siis koiran lisäksi myös ihmistä!

Aihetunnisteet: : arki, hyvinvointi, koiralähtöisyys, ruoka, rutiinit, virikkeet