Mikä on koiran työtä?

Onko "työ" olennainen edellytys koiran hyvinvoinnille?

“Koira tarvitsee työtä”, on yleinen perustelu koiran kanssa harrastamiselle. Osa koiraroduista onkin jalostettu toimimaan ihmisen apuna erilaisissa tehtävissä, ja harrastuslajeja voidaan ajatella vaihtoehtoina rodunomaisille työtehtäville. Puhutaan “käyttö-/työkoirista”, “harrastuskoirista”, ja toisaalta niiden vastakohtana “kotikoirista” tai “seurakoirista” (joiden kanssa “ei tehdä mitään”).

Mutta tarvitsevatko tietynrotuiset koirat ehdottomasti työtä siinä merkityksessä kuin ihminen sen määrittelee? Ennalta päätettyä urapolkua, jonka mukaan valmiudet ja motivaatio muovataan? Ohjattua väsyttämistä, odotusten täyttämistä, vastuuta, vertailua ja ansioita?

Jokainen koira kyllä tarvitsee mielekästä tekemistä, palkitsevien asioiden tavoittelua, kyvykkyyden tunteita ja oman toiminnan seurauksena saavutettuja onnistumisen kokemuksia. Koiralla kuitenkin on eläimenä paljon muitakin käyttäytymistarpeita kuin ihmisen toimeksiantojen tavoitteellinen toteuttaminen - riippumatta siitä, onko koira jalostettu työkäyttöön, tähdätäänkö sen kanssa kilpailuihin vai pidetäänkö sitä “vain kotikoirana”.

Koiraharrastus voi olla virike muiden joukossa, mutta se harvoin yksin riittää täyttämään koiran yksilöllisiä ja lajityypillisiä tarpeita. Näiden tarpeiden täyttäminen sen sijaan on edellytys tuloksekkaalle kouluttamiselle. Hauskinkin harrastus voi kääntyä itseään vastaan, jos se pitää yllä koiran jatkuvaa ylivirittyneisyyttä, jonka tuomia haasteita aktiivinen omistaja taas saattaa pyrkiä korjaamaan treenaamalla yhä enemmän.

Harrastaminen ei myöskään automaattisesti lisää koiran hyvinvointia, jos ihmisen toiveet ja oletukset sanelevat, missä, milloin ja kuinka kauan treenataan, miten koiran kuuluu oppia ja mistä kiinnostua, miten ja milloin koira saa pitää taukoja, mitä se saa palkkioksi ja miten palkkio tulee ottaa vastaan.

Työkeskeinen ajattelu voi saada ihmisen ja koiran suhteen kuulostamaan jonkinlaiselta työsuhteelta. Ihminen puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ohjaajana, joka rakentaa harrastuskoiraa. Treenaaminen voi olla melkoinen työmaa, mutta kun koira tekee ohjaajalle töitä, se on palkkansa ansainnut. Ylpeys omasta koirasta tuodaan monesti esiin erityisesti niissä hetkissä, kun se pystyy sivuuttamaan kaikki sitä kiinnostavat tai ahdistavat asiat ympärillään ja keskittymään herkeämättä ihmiseen ja annettuun tehtävään.

Jos koiran ura sitten jostakin syystä jää tauolle tai päättyy, ihmistä surettaa, ettei koiraparalla nyt ole sisältöä elämässään, kun se ei pääse oikeisiin töihin. Että se joutuu ehkä tyytymään "vain virikkeisiin", jotta saisi tehdä "edes jotain". Tämä on minullekin tuttu ajatusmalli niiltä ajoilta, kun halusin uskoa, ettei maailmassa ole koiranikaan mielestä mitään muuta yhtä siistiä kuin lajitreenit ja kisat. Nyt näen käsitykseni olleen yksipuolinen ja inhimillisen näkökulman värittämä. Virikkeet eivät ole korvikkeita eivätkä kompromisseja, vaan koiran hyvinvoinnin peruspalikoita.

Treeneissä käyminen on varmasti monelle koiralle aidosti tärkeä mielihyvän lähde siinä missä omistajallekin. Silti aktiivisinkaan harrastuskoira ei välttämättä elä täyttä koiran elämää, jos sen päivittäiseen arkeen ei kuulu riittävästi vapaamuotoista haistelua, ruoan etsintää, pureskelua, kaivelua, repimistä, omatahtista liikkumista ja omien mieltymysten mukaista leikkimistä. Toisin sanoen jos lajitreeneihin ja kisoihin kuluvat voimavarat ja aika ovat pois koiran omaehtoisista virikkeistä.

Toisaalta harrastamattomuus ei ole yhtä kuin toimettomuus. On paljon työrotuisia koiria, omani mukaan luettuina, jotka elävät varsin tyytyväisinä ja tasapainoisina ilman organisoitua lajiharjoittelua, koska ne saavat joka päivä ilmaista toiveitaan ja toteuttaa itseään monin mielekkäin tavoin.

Sanoisin siis, että voidakseen hyvin koira ei kaipaa tavoitteellista työuraa eikä väsyttämistä - se kaipaa monipuolisia virikkeitä, jotka vastaavat sen tarpeisiin koirana, rotunsa edustajana ja yksilönä.

Aihetunnisteet: : harrastuslajit, hyvinvointi, koiraharrastus, koiralähtöisyys, lajityypilliset tarpeet, mielentila, stressi, virikkeistäminen