Miten suorittaa virikkeitä oikein?
Lotta Lipsanen 
Kuuluuko virikkeissä noudattaa ohjeita, jos jokaisen koiran kokemusmaailma ja tarpeet ovat yksilölliset?
Jaan mielelläni virikevinkkivideoita somessa. Hyvin usein saan niihin kommentteja tyyliin "kokeilin tätä kerran, mutta koirani ei osannut..." tai "jos meidän koiralle antaisi tällaisen, niin se vain tuhoaisi kaiken" tai "meillä tähän menisi vain 10 sekuntia" tai "tätä ei kannata kokeilla, koska joku koira voi saada suolitukoksen / tukehtua / oppia syömään kiellettyjä asioita".
Vinkkivideoita katsotaan monesti jonkinlaisina yleispätevinä ohjeina ja malliesimerkkeinä. Moni ehkä pohtii videoiden äärellä, osaisiko oma koira ratkaista juuri tällaisen virikkeen samalla tavalla kuin videon koira. Mitä jos se kohtelisikin virikettä aivan "väärin"? Tajuaisiko koira virikettä kuten "kuuluu", ja jos ei, kannattaako edes yrittää? Tai entä jos oma koira ei edes kiinnostuisi kyseisestä virikkeestä?
Tällainen suorituskeskeinen ajattelu on hyvin inhimillistä. Meillä ihmisillä on yleensä valtava tarve ohjailla koiriemme tekemisiä ja tehdä oletuksia niiden puolesta. Koirat kuitenkin joutuvat niin monessa asiassa mukautumaan meidän sääntöihimme ja ehtoihimme, että on oikeus ja kohtuus antaa niille myös mahdollisuuksia aivan omiin juttuihinsa, joiden parissa niiden ei tarvitse varmistella omistajan toiveita ja tyytyväisyyttä.
Virikkeistämisessä ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Virikkeistämisen idea on nimenomaan se, että koira saa valita. "Oikeanlainen" virike ja ratkaisutapa voi olla erilainen jokaisen yksilön kohdalla. Ihmisen tehtävä on tarjota koiralle sen taitotason ja mieltymysten mukaisia turvallisia vaihtoehtoja, joita koira voi lähestyä tai olla lähestymättä omalla tavallaan. Meidän on tärkeää osata astua ohjaajan roolista sivummalle tarkkailemaan, miten oma koira tarjottuun virikkeeseen suhtautuu – omilla ehdoillaan.
Videot, joissa minun koirani puuhastelevat virikkeiden äärellä, eivät ole mitään kirjaimellisia toimintaohjeita. Tarkoituksena on vain esitellä inspiraation lähteeksi erilaisia tapoja, joilla virikkeistämistä toteutetaan meidän arjessa. Jos tiedät, ettei jokin idea toimi sinun koirasi kohdalla, niin hieno juttu! Silloin kannattaa sivuuttaa kyseinen vinkki ja keksiä jotakin muuta. Jos taas oletat oman koirasi toimivan tietyllä tavalla ennen kuin olet edes kokeillut, niin ehkäpä voisit kuitenkin antaa koirallesi mahdollisuuden - vaikkapa jonkin helpomman version kautta?
Jos koira ei kaikista virikkeistä innostu, se ei suinkaan tee virikkeistämisestä hyödytöntä. Virikkeiden tarjoaminen on joka tapauksessa aina tärkeää. Valinnan mahdollisuus itsessään on arvokasta ja hyödyllistä. Koiran on saatava tehdä itse ratkaisunsa, ja sekin on ratkaisu, jos jokin virike ei juuri sillä hetkellä kiinnosta. Koirillakin on erilaisia päiviä.
Yksittäiset virikkeet voivat olla koiralle todella palkitsevia ja kiinnostavia. Virikkeistäminen ei kuitenkaan ole mikään lauantaipussi, josta me poimimme suosikkimme kerran viikossa, vaan se on tapa huolehtia koiran päivittäisestä hyvinvoinnista ja varmistaa, että se pääsee toteuttamaan monipuolisesti lajityypillisiä ja yksilöllisiä tarpeitaan. Yksi viriketyyppi ei korvaa toista, vaan koira tarvitsee erilaisia virikkeitä, joiden parissa se saa käyttää aistejaan, aivojaan ja kehoaan luovasti. Virikkeistäminen on tasapainoinen kokonaisuus uutta ja tuttua, vapautta ja turvaa, aktiivisuutta ja lepoa. Kokeilemalla, tarkkailemalla ja kuuntelemalla voimme oppia aidosti ymmärtämään parhaan ystävämme mieltymyksiä ja tarpeita!
Aihetunnisteet: : hyvinvointi, koiralähtöisyys, lajityypilliset tarpeet, omaehtoisuus, virikkeet, virikkeistäminen