Toisen roska on toisen aarre

Resurssien puolustaminen on menettämisen pelkoa.

Resurssiaggressiivisuus on monelle koiraihmiselle tuttu ilmiö. Koira murisee muille herkkuluun äärellä, ärähtää kaverille ihmisen sylistä tai omii parhaan sohvapaikan tuijottamalla toista tuimasti irvistellen.

Resurssien puolustaminen voi kuitenkin ilmetä muillakin tavoilla kuin suoranaisena aggressiona, jolloin sitä ei ehkä osata tunnistaa yhtä selkeästi tai ottaa niin vakavasti. Koira saattaa esimerkiksi juosta karkuun löytämänsä aarteen kanssa ja pyrkiä nielemään sen mahdollisimman äkkiä, koska se pelkää menettävänsä asian, joka on sille tärkeä.

Jos aarre otetaan koiralta toistuvasti väkisin pois, sen pelko osoittautuu tietenkin aiheelliseksi ja tarve resurssien vahtimiseen vain vahvistuu. Ei ihme, jos koiraa alkaa ennen pitkää ärsyttää niin, että se reagoi aggressiivisesti!

Reilujen vaihtokauppojen ja vahvan irrotusvihjeen harjoittelu säästää sekä koiraa että omistajaa harmitukselta ja epäluottamukselta, mutta myös vaaratilanteilta, joissa koira ehkä lopulta purkaa kiukkunsa ihmiseen tai toiseen koiraan, tai päätyy päivystykseen nieltyään hätäpäissään jotakin haitallista.

Koiralle voi myös opettaa temppuna tavaroiden tuomisen ihmiselle löytöpalkkiota vastaan, jolloin arvokkaampienkin löytöjen luovuttaminen alkaa tuntua koiran mielestä hauskemmalta ja kannattavammalta.

Näin voit helpottaa yhteistä arkeanne ja omistamiseen liittyviä ongelmia:

Tärkein ja yksinkertaisin ensin: älä jätä koiran ulottuville sellaisia tavaroita, joita se haluaisi ottaa, mutta ei saa. Sovi myös muun perheen kanssa, että kaikki pyrkivät toimimaan samoin. Tehokkain tapa ehkäistä luvattoman käytöksen vahvistumista on kerätä ja rajata pois kaikki sellainen, mikä voi koiraa erityisesti houkuttaa, kuten roskat tai ihanasti omalta ihmiseltä tuoksuvat sukat.

Huolehdi, että koiralla on riittävästi sallittuja aarteita ja varsinkin virikkeitä. Anna sille oma vanha sukka, pahvia tai vaikka salaatinlehtiä (tietenkin koiran turvallisuuden mukaan harkiten), joita se saa vapaasti tutkia, kuljetella ja repiä. Tällainen on koiralle luontaista ja tarpeellista käyttäytymistä, jota ei pidä estää kokonaan.

Vältä ottamasta tai vaatimasta koiralta pois sille annettuja asioita ilman painavaa syytä. Jos joskus kuitenkin joudut niin tekemään, tarjoa aina tilalle jotakin vähintään yhtä hyvää. Koira saattaa olla hyvinkin suostuvainen tekemään juustopalaa vastaan vaihtokaupat puruluun jämästä, jonka pelkäät päätyvän niellyksi kokonaisena.

Jos koira lähtee aarteensa kanssa karkuun, älä lähde jahtaamaan koiraa ottaaksesi esineen takaisin. Painota tätä erityisesti perheen lapsille - hippaleikit vain lietsovat koiraa omimaan löytötavaroita ja hämmentävät sitä, kun kyseessä ei olekaan reilu vuorovaikutteinen leikki. Älä kumarru koiran päälle äläkä tartu siihen kiinni (ellei kyse ole todellisesta vaaratilanteesta), vaan liiku mieluummin itse reippaasti toiseen suuntaan tai pysy rauhallisena paikallasi. Aidot leikit ovat erikseen, eikä niihin kuulu käskyttämistä tai painostamista.

Opeta irrotusvihjeeksi mieluummin iloinen kiitos kuin tiukka käsky. Jos joudut toistuvasti turvautumaan komentamiseen ja pakkokeinoihin, et todennäköisesti ole vielä riittävästi vahvistanut vihjettä helpommissa tilanteissa onnistumisten kautta. On turha odottaa koiran ymmärtävän ja tottelevan IRTI! IRTI! -hokemaa, jos sille ei ole edes opetettu, mitä irrottaminen tarkoittaa ja miksi niin kannattaisi tehdä. Eikä tämän opettaminen onnistu ääntä korottamalla, kun tilanne on jo päällä ja tunteet pinnassa. On itsellekin mukavampaa, kun samoista asioista ei tarvitse turhaan vääntää joka kerta.

Pakkotilanteilta ei aina voi välttyä. Joskus koiran suusta pitää sen oman turvallisuuden takia saada pois jotakin mitä se ei suostu tai pysty itse pudottamaan, ja silloin kaikesta edellä mainitusta on suurta hyötyä. Lisäksi kannattaa harjoitella erikseen positiivisessa hengessä koiran kuonoon tarttumista ja suuhun katsomista, jotta kaikilla olisi turvallisempi olo myös mahdollisessa hätätilanteessa. Pyri silloinkin itse pysymään rauhallisena.

Ja lopuksi: valitse taistelusi! Tuskin on vaarallista, jos koira nappaa tyhjän vessapaperirullan ja silppuaa sen. Pudonneen hanskan riepottelu voi tuottaa koiralle valtavasti riemua. Asia, jonka koira näkee arvokkaana, ei välttämättä meille ole niin iso juttu. Jos “varastamisesta” ei ole mitään todellista haittaa, ehkä voisitkin vain heittäytyä pyyteettömästi mukaan leikkiin ja maailman ihmettelyyn? Menettämisen pelkoa ei poisteta kontrolloinnilla ja auktoriteetilla, vaan luotettavalla ja ennakoitavalla yhteispelillä.

Aihetunnisteet: : arki, koiralähtöisyys, koulutus, lajityypilliset tarpeet, stressi, virikkeet